BLOT (ja sumbel)

BLOT (ja sumbel)

Blot on asatrun tärkein uskonnollinen seremonia, jota harjoitettiin jo viikinkien aikaan. Sana Blot tarkoittaa sananmukaisesti vahvistamista. Blotissa vahvistetaan suhteita jumaliin ja jumalattariin, vahvistetaan elämänvoimia, vahvistetaan ihmissuhteita toisiin yhteisön jäseniin. Blotissa uhrataan jumalille ja usein uhraaminen tulkitaankin jumalien lepyttämiseksi ja lahjomiseksi, jotta saataisiin mitä halutaan, mutta todellisuudessa uhrilahja annetaan kiitollisuudesta siitä mitä ollaan saatu ja mitä tullaan mahdollisesti samaan. Lahjojen antamisessa, uhraamisessa ja jakamisessa on kyse molemminpuolisesta kunnioituksesta. Ihmiselle, jota ei voi kunnioittaa, ei myöskään anna lahjoja, tai ihminen ei mielellään jaa juomaansa ihmisen kanssa jota ei voi kunnioittaa. Sama pätee usein suhteessa jumaliinkin, suhteen on perustuttava molemminpuoliseen kunnioitukseen ja uhrausten tai lahjojen ei tarvitse Odinin omien sanojen mukaan olla suuria.

Ei tarvitse paljoa

       toiselle antaa,

       jo vähästä kiitosta voittaa:

       puolitin kannikan,

       kallistin maljaa,

       ja ystävän sain jo sillä.

       (Korkean runo, jae 52)

Nykyään uhraus tarkoittaa konkreettisesti sarvellista tai maljallista juomaa, joko viikinkiajan simaa, josta Edda-runoissa mainitaan mm. Korkean- ja Vafthrudnirin runoissa, joka lienee ollut enemmänkin hunajaviiniä, olutta, viiniä tai mehua. Juomien lisäksi uhrataan ruokaa, leipää, kukkia, hunajaa, kananmunia, viljaa ja nykyään ajatellaan, että ihminen voi myös uhrata kirjoittamansa runon, aikaansa, tekoja tai muita epämaterialistisia asioita.

Aikaisemmin, viikinkien aikaan, uhrattiin eläimiä, jonka avulla viikingit yksinkertaisesti jakoivat tärkeimmästä omaisuudestaan tasa-arvoisten jumaliensa kanssa saadakseen ja pitääkseen yllä yhteyttä.  Uhraamiseen saattaa liittyä toinenkin näkökulma, joka löytyy Eddan yhdessä saagassa: Thor lähtee Lokin kanssa vierailemaan Utgårdissa ja matkallaan he asettuvat köyhän talonpojan kotiin yöksi. Perhe on köyhä ja heiltä ei löydy ruokaa itselleen tai tarjottavaksi. Silloin Thor tappaa ja teurastaa kaksi pukkiaan ja perhe saa ensimmäisen kerran pitkiin aikoihin kunnon ruokaa. Syömisen jälkeen Thor pyytää, että pukkien kaikki luut on laitettava talteen niiden nahkojen päälle. Tämän jälkeen Thor käyttää vasaraansa ja pukit heräävät uudelleen eloon. Toisessa saagassa kerrotaan Valhallan siasta, Särimneristä, joka teurastetaan joka ilta Valhallan sankareiden ruoaksi ja seuraavan päivänä se herätetään taas eloon. Näiden saagojen mukaan voitaisiin ajatella, että eläinten uhraamiseen viikinkien aikana olisi voinut myös liittyä ajatus eläinten syntymisestä uudelleen. Viikinkien tiedetään ottaneen uhrattavilta eläimiltä nahat ja luut talteen.

Blottia yleensä johtaa godi ja gydja (mies- ja naispuolinen pappi) ja siihen liittyy osana usein myös sumbel, mutta sumbel voi myös olla oma täysin erillinen seremoniansa. Siinä pyhitettyä juomaa kierrätetään kehässä seisovan yhteisön jäseneltä toiselle ja ylistetään jumaluuksia, kiitetään esi-isiä, pyydetään apua tms. Blot voidaan toteuttaa hyvin monella tavalla. Sitä voi viettää yksin tai yhteisössä. Suureellisesti tai pienimuotoisesti.  Yhteisö voi kerääntyä ulos jollekin tietylle paikalle, ja kun kaikki ovat paikalla, godi tai gydja voivat soitaa torveen (sarveen) merkiksi seremonian alkamisesta, kutsua jumalia paikalle, yksi kerrallaan voidaan mennä alttarille ja uhrata jumalalle tai jumalille mitä kukin haluaa antaa. Seremonia voidaan myös päättää hyvin eri tavoin.

Esitän tässä erään hyvin tiivistetyn version Blotin kulusta, jossa on osana sumbel. Blotteja voidaan viettää häiden, nimiäisten tai minkä tahansa asian suhteen, joissa halutaan kiittää jumaluuksia heidän siunauksistaan, mutta aasatrussa Blottia vietetään myös erityisesti pyhäpäivien yhteydessä, joista seuraavana onkin vuorossa yule.  Sumbelin, eli juoman siunaamisen ja jakamisen ryhmän kesken, voi suorittaa ilman blottiakin, mutta blottiin kuuluu aina sumbel.

 

1.     Seremonian avaaminen

Blot aloitetaan usein laulamalla ja yksi yleisimmistä lienee tapa, jossa kaikki läsnäolijat laulavat ääneen kolme kertaa ”Odin, Vili, Ve”.

Tämä laulu toimii mielialan kohottajana sekä auttaa asennoitumaan tulevaan. Hengellisessä mielessä se toimii ensimmäisten, jo aikojen alussa, ennen Yhdeksää Maailmaa, ennen aurinkoa ja kuuta sekä ennen ihmisiä läsnä olleiden jumalien kutsumisena rituaaliin. Avauksessa tunnustetaan jumalaa tai jumalia, joilla on suurin kyky tuoda viisautta ja pyhyyttä kaaoksen keskelle. Tässä vaiheessa rituaalia, käännetään ajatukset Odiniin, Viliin ja Ve.hen ja siihen miten he taistelivat Ymiriä vastaan, loivat Yhdeksän Maailmaa ja ihmiset jne.

 

2.     Vasaraseremonia

Thorin vasaralla, Mjölnirillä, Thor jatkuvasti käy taistelua huurrejättiläisiä vastaan. Vasaralla myös mm. siunataan vihkitilaisuudessa morsian, toisin sanoen Thorin vasara voidaan nähdä suojelusta, hedelmällisyyttä ja uutta elämää tuovana symbolina.

Vasaraseremoniaa käytetään rituaalipaikan pyhittämisessä. Pyhittäminen koetaan kuitenkin usein tarpeettomana, mikäli rituaalit suoritetaan aina samassa paikassa. Vasaraseremonia eroaa esimerkiksi ns. rituaalikehästä siten, että siinä ei luoda erillistä pyhää paikkaa (kehän sisällä), vaan vasarariitissä ikään kuin soitetaan kelloa, kutsutaan suojelijoita paikalla ja tavallaan puhdistetaan ilma. Osa Asatrun kannattajista tekee yksityisissä bloteissaan pyhän rituaalikehän esimerkiksi ripottamalla suolasta kehän maahan/lattialle ja pyytämällä suojelusta mm. ilmansuuntien kääpiöiltä, ja usein kehälle laitetaan onnea ja suojelusta tuovia riimuja tms.

Seremoniassa ilmaan, kaikkiin ilmansuuntiin, piirretään useita kertoja peräkkäin vasemmalta oikealle kääntyen, ylösalaisin oleva T-kirjain ja sanotaan esimerkiksi näin: ” Thorin vasara, varjele ja pyhitä tämä pyhä tila”.

 

3.     Rukous

Rukous keskittyy jumaliin, joita kutsutaan ja siihen miksi blotataan. Jos et ole varma mitä sanoa, niin mainitse muutamia kutsuttavalle jumalalle kuuluvia ominaispiirteitä, titteli, keiden sukulaisia he ovat (poika, äiti jne.) ja miksi kutsut hänet, tyyliin ”Thor, ukkosen jumala, ihmisen ja Midgårdin suojelija, Odinin mahtava poika, tule kanssamme juhlimaan vuoden suurinta juhlaa, yulea” ja siinä sinulla on rukous.

Asatrulla on suhteellisen tasa-arvoinen suhtautuminen jumaliin. Jumalia kunnioitetaan, mutta enemmänkin samalla tavalla kuin kunnioitetaan ikääntynyttä, viisasta suvun jäsentä. Erimielisyyteen tai loukkaantumiseen jotakin jumalaa tai jumalia kohtaan ei liity mitään syntiä tai vastaavaa sanktiota, tästä johtuen suurimpaan osaan jumalien palvontaan ei liity polvistumista tai muita alistumisen eleitä. Yleisin asento rukoiltaessa on seisova asento, kädet kohotettuna ylöspäin ns. Algiz riimun mukaisesti.

 

4.     Juoman siunaaminen ja jakaminen (sumbel)

Rukouksen jälkeen yleensä luetaan jokin sopiva teksti, kuten esimerkiksi Eddan runoista joku sopiva kohta.

Tässä vaiheessa henkilö, joka toimittaa seremonian kohottaa sarven ilmaan. Sarvessa oleva juoma symbolisesti uhrataan kunnioitettavalle jumalalle tai jumalattarelle. On yleistä nähdä mielessään miten jumala tai jumalatar juo sarvesta ja täyttää sen voimallaan. Kun henkilö, joka pitää sarvea, kokee, että jumala tai jumalatar on hyväksynyt ja siunannut ”uhrin”, laskee hän sarven alas ja seremonian seuraava vaihe alkaa.

Perinteinen juomasarvi telineessään

Tässä vaiheessa juomasarvi annetaan henkilöltä toiselle (seistään ympyrässä). Sarvi kiertää kolme kierrosta. Ensimmäinen kierros omistetaan seremoniassa kunnioitetulle jumalalle tai jumalattarelle. Vanhan perinteen mukaan ensimmäinen malja juodaan aina Odinille, ja seuraava kierros voidaan omistaa esimerkiksi kuolleille esi-isille ja viimeinen henkilökohtaisille esi-isille, pyynnöille tms. Ryhmä toistaa aina yhdessä, jokaisen ryhmäläisen ylistyksen. Ideana on, että jokainen juo sarvesta. Mikäli ei halua juoda (sarvessa on esim. alkoholia), niin riittää, että sarven reunaa esimerkiksi suutelee.

 

5.     Kiittäminen

Kuten rukouksessa, kiitetään niitä jumaluuksia, jotka osallistuivat seremoniaan. Voidaan ajatella, että kunnioitettavana olleet jumaluudet ovat niitä, joiden siunauksista saamme nauttia arjessamme, he eivät vain piipahda seremonioissa ja sitten häviä.

 

6.     Juomauhri

Mikäli seremonia pidetään sisällä, niin tässä vaiheessa juomauhrin antaja siirtyy ulos ja kaikki seuraavat perässä. Ulkona sarvea kantanut henkilö kohottaa sarven ja sanoo: ”Jumalilta maahan ja maasta meille. Meiltä maahan ja maasta jumalille. Lahja lahjasta” ja kaadetaan juomauhri maahan, kiitetään läsnä olleita jumalia ja jumalattaria ja tämän jälkeen voi vain todeta, että seremonia on päättynyt. Osa kaataa juoman sarvesta toiseen astiaan ennen ulos siirtymistään, josta sitä pirskotetaan alttarille, maahan ja osanottajien päälle.

Osa bloteista voivat olla hyvinkin mahtipontisia ja sisältää varta vasten kehitettyjä runoja tai lauluja liittyen kunnioitettavana olevan jumalan tai jumalattaren ominaisuuksiin tai tekoihin. Kyseessä lienee samankaltainen sävyero kuin esimerkiksi kristityillä kirkoilla on; katolilaiset ja ortodoksit ovat hyvin teatraalisia ja mahtipontisia ja jumalanpalveluksensa ovat hyvin yltäkylläisiä, kun sitä vastoin luterilaisten seremoniat ja koko uskonnäkemys on huomattavasti vaatimattomampi. Sen, kuulevatko jumalat mieluummin tai paremmin, jos menot ovat mahtipontisemmat vai yksinkertaisemmat, jää jokaisen oman arvioinnin varaan. Aasatru perustuu lähes tasa-arvoiseen suhteeseen ihmisten ja jumalien välillä, ja osa uskoa tunnustavista kunnioittavat jumalia niinkin yksinkertaisella tavalla, kuin jakamalla työpaikkalounaansa jumalan tai jumalattaren kanssa, äänettä, vain hiljaa mielessään jumaluutta kiittäen.

Kenties tässäkin asiassa pätee vanha viisaus, jonka mukaan kukin tulee uskossaan autuaaksi ja toiset ihmiset eivät voi arvostella toisen tapaa uskoa. Etikettien mukaista on kuitenkin kaikissa tilanteissa muistaa, että blot on ainoastaan tarkoitettu aasa- ja vaanijumaluuksille ja vaikka asatrulaiset ovatkin hyvin suvaitsevaisia kaikkien uskontojen suhteen, niin muilla jumalilla ei kuitenkaan ole asiaa blot-tilaisuuteen ja mikäli joku jakamisseremoniassa ylistää epäsoveliasta jumalaa tms. niin silloin on etikettien mukaisesti epäsoveliasta toistaa ryhmänä sitä.

Tässä esimerkissä on jo hyvin strukturoitu rituaali, jota itse en koskaan käytä (koska minulla on ongelma institutionalisoituneita uskontoja kohtaan), mutta se toimii erittäin hyvin ison ryhmän kanssa. Yksin blotatessa voi toimia kuten parhaalta tuntuu, kaikesta huolimatta kyse on sinun ja jumaluuksien välisestä tilanteesta.

Comments are closed.