Asatru islannissa

Asatru islannissa

Asatrusta ei voine tänäkään päivänä puhua ilman sen voimakasta kytköstä Islantiin, jo yksinkertaisesti siitä syystä, että siellä se on tunnustettu valtionuskonnoksi, mutta myös siksi, että Islannissa asatru elää suhteellisen alkuperäisenä ja suurin osa maailman aasainuskoa harjoittavista yhteisöistä on ottanut kaikki tai ainakin hyvin suuren osan vaikutteistaan islantilaisesta asatrusta.

Islantilaisen Asatruarfélagið nettisivuston mukaan asatru määritellään uskoksi islantilaiseen/pohjoiseen kansanperinteeseen ja sen lisäksi uskoksi jumaliin ja muihin olentoihin, jotka perustuvat pohjoiseen panteismiin. Islanti, jota on kutsuttu maailman vanhimmaksi parlamentaariseksi demokratiaksi, ei ole sortunut kikkailemaan uskontonsa nimillä kuten esimerkiksi ruotsalaiset, vaan heillä on yksi yhteinen nimi yhteisölleen, Asatruarfélagið, jonka kaikki näkemyksistään riippumatta ovat hyväksyneet. Yhteisö ei myöskään lokeroi uskoviaan eri ryhmiin eikä erittele sen puoleen Wiccoja tai äärioikeistolaisiakaan aineksiaan vaan hyväksyy kaikki eri vivahteet osaksi uskonnollista yhteisöään, kunhan yksilöiden toiminnan perustana on usko, ei pelkkien symbolien käyttö omiin tarkoituksiin tai muu ei-uskonnollinen toiminta. Tämä mahdollistaa suuremman ja vahvemman seurakunnan. Aluksi Islannin Asatruarfélagiðilla ei ollut varsinaista lukkoon lyötyä opinkappaletta tai teologiaa. Yksittäisillä yhteisön jäsenillä oli alusta asti hyvinkin erilaiset uskomukset ja ryhmään kuuluu esimerkiksi paljon Wiccoja. Siitä huolimatta, että jäsenien ei oleteta varsinaisesti seuraavan ketään uskonnollista auktoriteettia yhteisössä, niin kaikki korkeimmat papit ovat kuitenkin julkisesti ilmaisseet henkilökohtaisia näkemyksiään omasta uskostaan ja omiksi katsomiaan oppikappaleita.

Sveinbjörn Beinteinsson [1]esimerkiksi kirjoitti yhteenvedon omasta uskonnollisesta vakaumuksestaan omaelämäkerrassaan kertoen, että hänellä ei ole yksiselitteistä vakaumusta tai opinkappaletta, jota seuraa vaan paremminkin jonkinlainen levoton usko. Beinteinsson kertoo, että hänen vakaumuksensa perustuu jatkuvaan, muttei kuitenkaan kuumeiseen etsimiseen. Hänen mukaansa on turha rynnätä päätä pahkaa etsimään jumalia, koska jos jumalat haluavat olla hänen kanssaan tekemisissä, niin jumalat kyllä etsivät hänet. Beinteinsson kertoo, että hän on usein ollut tietoinen jumalien läsnäolosta, mutta hän ei lähde niiden perään tai huutele heitä. Hän kertoo tarvitsevansa ensin aikaa tutustua jumalien esiintymisestä hänessä itsesään ja muissa ihmisissä. Beinteinssonin mukaan asatrun vahvuus piilee juuri siinä, että se pakottaa ihmisen etsimään, kasvamaan ja kehittymään ihmisenä ja ihmisyydessä. Ilman sitä ihminen ei voi elää mielekästä elämää. Beinteinssonin aikana yhteisö ei juuri kasvanut sadasta jäsenestä vaan paremminkin hänen kuollessaan vuonna 1993 toiminta oli lähes olematonta.

Sveinbjörn Beinteinsson Asatruarfélagiðin perustajajäsen Islannissa.

Jörmundur Ingi Hansen[2] toi näkemyksiään, jumalien olemuksista ja omista vakaumuksensa perusteista, esille useissa haastatteluissa. Hansenin näkemyksen mukaan maailma on jaettu kahteen perusvoimaan; rakentavaan voimaan, jota edustavat aasat sekä tuhoavaan kaaosvoimaan, jota hän kutsuu Jötuneiksi eli huurejäteiksi. Asatrussa on Hansenin mukaan kysymys vain tämän kahtiajaon ymmärtämisestä ja oman puolensa eli asatrulaisilla aasojen valitsemisesta. Hänen mukaansa paras tapa elää vakaumuksensa mukaan on olla johdonmukainen, elää harmoniassa sekä olla kunnioittavasti yhteistyössä luonnon kanssa ja elää sopusoinnussa yleisen järjestyksen kanssa. Hansenin näkemyksen mukaan jumalat muokkaavat ihmisten asuinpaikat, maailman ja aurinkokuntamme niistä aineksista, joita siinä jo on, joten tämän näkemyksen mukaan jumalat voidaan nähdä luonnonvoimina, aivan kuten esivanhempamme viikinkiaikana tekivät.

Jónína K. Berg [3] puolestaan kertoo, että hänen mukaansa asatru on panteistinen uskonto, jossa maalla, ilmalla ja vedellä on suuri merkitys. Hänen mukaansa ihmiset ovat osa maailmaa, eivätkä sen herroja. Hilmar Örn Hilmarsson kertoo haastattelussa vuodelta 2003 [4], että hän uskoo korkeampaan voimaan, joka näyttäytyy ihmiselle luonnon ja ihmiselämän monimuotoisuutena. Maailmassa on tiettyjä perusvoimia, kuten luonnonvoimat, ja asatrussa nämä voimat nähdään jumalien ilmentyminä. Jumalilla on selkeät jaot ominaisuuksiensa suhteen. Hilmarssonin mukaan nämä jumalien voimat voivat olla näkyviä, osittain näkyviä ja joskus täysin näkymättömiä. Hänen mukaansa jumalien ominaisuuksista voitaisiin käydä pitkiä viisaita keskusteluja, mutta loppujen lopuksi on kysymys vain siitä, miten ihminen kokee ja näkee elämän eri näkökulmat.

Blottia pidetään Asatruarfélagiðissa keskeisimpänä yhteisenä rituaalina. Blot noudattaa aina samaa peruskaava, jossa aluksi yleensä kokoonnutaan ulkona. Godi tai gydja kutsuu yhteisön kasaan ja julistaa osanottajien keskuuteen rauhan [5]. Seremonia jatkuu ylistyspuheilla, rukouksilla, runojen lukemisella ja juoman jakamisella, uhrilahjoilla ja päättyy usein juhlilla sisätiloissa. Yhteisön alkuaikoina perustajat kysyivät jäseniltään, miten toimittaisiin eläinuhrien kanssa ja yleinen mielipide oli sitä vastaan. Kyse ei ollut niinkään moraalinen vaan lähinnä käytännöllinen. Beinteinssonin mukaan yhteisö ei “jaksanut vaivautua”. Hänen mukaansa esivanhempien aikaan eläinuhrit olivat yleisiä osittain siitäkin syystä, että eläintenruhoja oli hankala säilyttää ja oli siten luonnollista kypsentää ja syödä uhrattu eläin Blottien jälkeisissä juhlissa. Nykyään on yksinkertaisesti helpompi ostaa valmis liha juhliin ja uhrata jotakin vähemmän sotkuista.

Muita Islannin Asatruarfélagiðissa harjoitettavia seremonioita ovat siðfesta, jossa juhlitaan täysi-ikäisyyden saavuttamista sekä häät ja hautajaiset. Ensimmäinen nimiäis-seremonia pidettiin Islannin asatruarfélagiðissa marraskuussa 1973. Sveinbjörn Beinteinsson suoritti ensimmäisen avioliittoonvihkimisen elokuussa 1977 ja yhteisöllä on ollut vuodesta 1999 lähtien oma hautausmaa. Yhteisö on myös ajoittain järjestänyt lapsille sunnuntaikouluja ja uskonnollista nuorisotyötä. Asatruarfélagiðin alusta lähtien ympäristöliikkeet ovat olleet yhteisön jäsenille tärkeitä ja yhteisö onkin ollut aktiivinen ympäristöasioissa.

Kirjallisuustutkija Stefanie von Schnurbein, Germaanisesta neopaganismista tekemässään tutkimuksessa vuodelta 1991, toteaa, että Islannin asatruarfélagið edustaa indivdualististen anarkistien, ateististen kirkonvastustajien ja rasististen idealistien sekoitusta. María Erlendsdóttir, joka tutki vuonna 2001 islantilaista paganismia on puolestaan eri mieltä. Hänen mielestään Stefanie von Schnurbeinin tutkimus oli liian suppea, koska siinä haastateltiin ainoastaan kahta yhteisön jäsentä. María Erlendsdóttirin mukaan tutkimus kertoo lähinnä siitä, että yhteisöön mahtuu monia erilaisia mielipiteitä ja näkemyksiä, mutta hänen mukaansa yhteisö suhtautuu hyvin avoimesti toisiin uskontoihin, kulttuureihin sekä kansallisuuksiin ja rotuihin. Erlendsdóttirin tutkimuksen mukaan yhteisöllä on voimakkaat juuret kansanuskomuksissa ja kirjallisessä perinnössä, mutta siitä huolimatta se on nykyaikainen suvaitsevainen yhteisö. Vuonna 2000 Michael Strmiska totesi Asatruarfélagiðia tutkivassa teoksessaan, että osa aasatruliikkeistä Yhdysvalloissa ja Skandinaviassa ovat omaksuneet rasistisia ja uusnatsistisia näkemyksiä, mutta Strmiska ei ollut huomannut islantilaisessa liikkeessä yhtään kyseseisiä ajatuksia tai ideologioita omaavia yksilöitä.

Asatruarfélagiðin rakenteilla oleva temppeli (suunnittelukuva)

Tänä päivänä aasausko elää ja voi hyvin Islannissa kiitos sen kyvyn päästä eri pakanasuuntausten ja näkemysten erojen yli. Kirkko toimii, kuten sen kuuluukin eli yhdistää eikä erota. Islannissa ei puhuta uskon kahtiajaosta, siitä kuka voi kuulua aasakirkkoon ja kuka ei tai siitä, miten sitä harjoitetaan oikein tai väärin. Siellä puhutaan elävästä aasauskosta. 70 % islantilaisista hyväksyy aasauskon maailmankuvan, tai ainakin osia siitä, ja nykyään pikkuiselta saarelta löytyy 3583 Asatruarfélagiðiin rekisteröitynyttä henkilöä, kun vastaava luku vuonna 2014 oli 2382. Tällä hetkellä aasausko on toiseksi suurin uskonto Islannissa ja kun Reykjavikiin valmistuu ensi kesänä Asatruarfélagiðin uusi temppeli, niin se varmaan on omiaan houkuttelemaan vielä useampia jäseniä kirkkoon.

Hilmar Örn Hilmarsson, Asatruarfélagiðin Allsherjargodi eli ylipappi ja erittäin vaikutusvaltainen mies, joka on tehnyt suuren vaikutuksen englantilaisiin ja yhdysvaltalaisiin aasauskoisiin (joiden uskonnäkemykset ovat vähintäänkin omintakeisia verrattuina skandinaavien vastaaviin), kertoo, että aikoinaan Alltingetissä 1000 vuotta sitten tehty päätös virallisesti luopua aasauskosta ja kääntyä kristinuskoisiksi, oli tehty pakon ja painostuksen avulla. Päätökseen kuitenkin sisältyi vapaus saada edelleen harjoittaa omaa uskoaan ja mm. blotata omalla tilallaan ja kodissaan. Pakanuutta ei siis kokonaan kielletty, tosin olihan islannissa jo aiemminkin (ennen kristinuskoa) vallinnut uskonvapaus. Islannissa pakanuus säilyi, toisin kuin muissa maissa, joihin kristinusko saapui.

 ”Pikkuhiljaa ihmiset alkoivat ymmärtää, että olimme tosissamme” Hilmar sanoo. “Tänä päivänä olemme suurin ei-kristitty yhdyskunta islannissa ja tekemisistämme ollaan kovin kiinnostuneita, vaikkei oltaisikaan varsinaisia jäseniä. Noin 42 % islantilaisista kuvailee itseään pakanoiksi. Voin ilokseni myös sanoa, että suhteemme kristittyihin pappeihinkin ovat parantuneet. Välillämme vallitsee molemminpuolinen kunnioitus.”

 

[1] Yhteisön perustajajäsen ja ensimmäinen ylipappi

[2] Yhteisön ylipappi vuosina 1994–2002

[3] Väliaikainen ylipapitar vuonna 2002

[4] Ylipappi vuosina 2003-

[5] Viikinkiaikaan rauha tarkoitti usein konkreettisesti aselepoa

Comments are closed.