Anima mundi, maailmansielu

Anima mundi, maailmansielu

Olen usein sivunnut ajatusta, että shamaanien maailmankuvan perustana on usein ajatus jostakin taustalla vaikuttavasta suuresta voimasta, energiasta, joka on meissä kaikissa ja olen saanut useita kyselyitä siitä, mitä sillä oikein tarkoitan. Yritän hieman raottaa tätä käsitettä.

Maailmansielu on käsite, joka tunnetaan useissa eri kulttuureissa, uskonnoissa ja filosofioissa. Se tunnetaan lukuisilla nimillä kuten mm. anima mundi, maailmansielu, kaikkeuden taustalla oleva perimmäinen totuus, Manitou, Atman, Brahman, Qi ja Jum. Useimmiten se liitetään itämaisiin näkemyksiin kuten hinduismiin, buddhalaisuuteen, intialaiseen filosofiaan ja taolaisuuteen, mutta se löytyy myös lähes kaikkien luonnonuskontojen, animismin ja panteismin taustalta. Osa liittää maailmansieluajatuksen henkilöityneeseen jumalaan tai jumaliin ja silloin se toimii pohjana myös lukuisille uskonnoille. Maailmansielu on monien ajatusjärjestelmien mukaan sisäinen yhteys kaikkien planeetallamme elävien/olevien välillä, joka liittyy maailmaamme aivan samalla tavoin kuin sielu on yhteydessä ihmiskehoon.

Horsehead Nebula. Lähde Nasa

Maailmansielua käsitteenä ovat aikojen kuluessa pohtineet lukuista filosofit kuten muun muassa Sokrates, Platon, Aristoteles, stoalaiset kuten Zenon Kitionilainen, Plotinos, Marcus Aurelius, Giordano Bruno, Friedrich von Schelling, Paracelsus, Spinoza, Gottfried Leibniz, Friedrich Schelling, Hegel, Ralph Waldo Emerson ja Teilhard de Chardin. Sokrateen katsotaan olleen maailmansielu-käsitteen alullepanija filosofien keskuudessa, mutta kreikkalaiset ajattelivat jo ennen Sokratestakin yleisesti että, hengellinen maailma ohjaa orgaanista ja elävää maailmaa mekaanisten lakien sijasta. Tämä ajatusrakennelma löytyy Sokratestakin varhaisempien filosofien kirjoituksista, joissa käytettiin usein ilmaisua maailmansielu tai anima mundi selittämään ns.  hylozoismia eli kreikkalaisen filosofian oppeja, joiden mukaan aineeseen kuuluu elämä eli aine elää.

Anima mundin isänä, joka kehitti ajatusta tuolloin pisimmälle, pidetään kuitenkin Sokrateen kenties tunnetuinta ihailijaa, Platonia. Platonin mukaansa maailmansielun on luonut demiurgi, ja maailmansielun keho on maailma. Demiurgi on siis Platonin filosofiassa maailman rakennusmestari, alempi luojajumala, joka on muovannut kaaoksen materiasta aineellisen maailman kuvastamaan rationaalista ja ikuista ihannetta. Platonin mukaan maailmansielu on keskeisessä osassa ns. Timaioksessa, joka on Platonin kirjoittama dialogi, joka sisältää hänen luonnontieteellisen teoriansa.

Einstein, jota pidän oikeastaan yhtä suurena filosofina kuin fyysikkonakin, sanoi puolestaan useaan otteeseen elämänsä aikana, ettei usko personoituun jumalaan, vaan hänen kosmisen uskonnollisuuden tunteensa taustalla oli maailmankaikkeudessa havaittava järjestys. Hän oletti, että uskonto oli alun perin syntynyt ihmisten olemassaoloon liittyvistä peloista, joita vastaan suojautuakseen nämä olivat luoneet mielikuvitusolentoja ja myöhemmin näistä peloista kehittyi asioihin puuttuva, ns. antropomorfinen Jumala. Einsteinin mielestä uskonto olisi kuitenkin taipuvainen ajan kuluessa kehittymään ja lopulta se saavuttaisi korkeimman tason, joka olisi sellainen, jossa tämä antropomorfinen Jumala olisi vaihdettu kosmiseen uskonnollisuuden tunteeseen. Einsteinin mukaan kaikki historian suuret uskonnolliset johtajat kuten Franciscus Assisilainen ja Baruch Spinoza toimivat juuri tällä tasolla.  Einsteinin mukaan korkeimmalla tasolla ”yksilö tuntee ihmisten toiveiden ja päämäärien turhuuden sekä sen ylevyyden ja ihmeellisen järjestyksen, joka näyttäytyy meille sekä luonnossa että ajattelun maailmassa… Yksilö haluaa kokea maailmankaikkeuden yhtenä merkityksellisenä kokonaisuutena.”

Platonin, tai muiden asiaa käsitelleiden filosofien filosofiat ovat liian laajoja käytäväksi tässä läpi, joten siirrytään suoraan tähän päivään ja maailmansieluun shamanistisin silmin katsottuna. Suomalais-ugrilaisen shamaaniperinteen kantaja Johannes Setälä puhuu Jumasta. Jumalla hän tarkoittaa kosmista sielua, alkutilaa, josta kaikki oleva on lähtöisin ja johon kaikki palaa. Setälä kuvaa Jumaa kirjassaan Aika (2010) näin:

”Ainoa mikä on, on suuri ensimmäinen.

Yksi. Siinä on alku, ja kaikki mitä sen jälkeen on.

Ensimmäinen yksi ei ole persoona,

Äärimmäisen kaukana siitä.

Ensimmäinen ei ole tähti, ei luonnonilmiö,

eikä mikään nimettävä.

Ensimmäinen yksi on ehyt kokonaisuus alkupisteestä

rajattomaan laajuuteen.

Kaikkine ilmenemismuotoineen se on aina yksi kokonaisuus.

Itsessään ehyt ja oleva kaikkeus.

 

Puhuessamme Ensimmäisestä yhdestä,

Tarvitsemme sille nimen, olkoon se Jum,

Joka merkitsee alkuleimahdusta.

Jum on alku

Jum on

Jum”

Rakastan tätä Johanneksen kuvausta, joka itseasiassa on huomattavan paljon pidempi ja lainasin siitä vain osan. Hän jatkaa kertomalla, että ”Parhaiten Juman kaikkeudellista täydellisyyttä kuvaa ympyrä. Ympyrä on mahdollisimman täydellinen muoto. Valmiina, siis olevana, se ei ala mistään, eikä lopu mihinkään. Ympyrä on päättymätön, se muistuttaa Juman täydellisyydestä.” Tämän täydellisemmin ei voi maailmansielua kuvata. Johannes Setälä julkaisee muuten 17.3 uusimman kirjansa nimeltä Jum, joka varmasti on lukemisen arvoinen.  

Aasauskoinen puolestaan kutsuu maailmansielua Urdiksi, maailman verkoksi. Itselläni ei ole nimitystä tälle maailmansielulle, koska mikään sana ei kuvaa sitä riittävästi ilman, että se samalla supistaa tai rajoittaa sitä. Käsitteenmäärittely aina rajaa käsitteen, määritellen mikä käsitteeseen kuuluu ja mikä ei ja mikä sen perimmäinen olemus on. Miten maailmansielun voisi rajata tai miten sen olemuksen voisi kuvata? Se on rajaamaton ja sen olomuoto määrittelemätön ja muodoton. Kutsun sitä mieluiten maailmansieluksi tai anima mundiksi, joka ääntämykseltään miellyttää korvaani. En myöskään voi liittää siihen jumalaa tai edes jumalia ylimpinä voimina, koska sekin kutistaa maailmansielun personoiduiksi, ja jo lähtökohdiltaan olemuksiltaan ja voimiltaan rajatuiksi, hahmoiksi.  Maailmansielu on kaikessa, pihan puissa, nurmikossa, madoissa, linnuissa, kivissä, ihmisissä, ajassa ja se on kaikki ja kaikkeus. Se on alku ja loppu, mutta sen alkua ja loppua ei voi määritellä, koska miten määritellä aluttoman alku tai loputtoman loppu? Maailmansielukäsityksen myötä myös käsitys ajasta on erilainen eli aikaa ei ajattele menneenä, nykyhetkenä ja tulevaisuutena vaan kaikki aika on yhtä aikaa. Hmm. Nyt varmaan mietit, että miksi ihmeessä pyysinkään selvennystä tähän maailmansieluajatukseen, mutta voit lohduttautua sillä, että tämä muuttuu vielä konstikkaammaksi.

Ihmisen sielu on luonnollisesti myös, kuten kaikki muukin, osa maailmansielua eli noudattaa ajatusta ”mikä on sisäpuolella, on myös ulkopuolella ja mikä on ulkopuolella, on myös sisäpuolella” (pelkistetymmin: maailmansielu on ihmisen sisällä ja samalla siis ihmisen sielu on osa maailmansielua eli ulkopuolella). En kuitenkaan näe tätä samalla tavalla kuin esimerkiksi buddhalaiset, joiden mukaan ihmisellä ei ole omaa sielua lainkaan, vaan ihmisellä on ainoastaan tietoisuus, mutta sielu on maailmansielun. Itse näen sen niin, että ihmisellä on omakin sielu, mutta se on aina osa maailmansielua ja sillä (ihmisen sielulla) on syvä alitajuntainen halu pyrkiä syvempään yhteyteen maailmansielun kanssa eli valaistua kuten buddhalaiset sanoisivat. Shamanistisesti, ja loogisesti ajatellen siis oman sielun tilalla on merkitystä myös maailmansielun tilaan. Parhaiten tätä kenties kuvaa aasauskoisten näkemys, jonka mukaan Urd/maailmansielu on verkko, joka yhdistää koko maailman kaikki olennot sekä asiat toisiinsa ja jos yhtä lankaa heiluttaa jossakin, niin seurauksena koko verkko heiluu ja vaikuttaa kaikkien muidenkin olemiseen. Ajatus on sama kaikilla shamaaneilla; oma toiminta ja mielentila vaikuttaa suoraan kaikkeen muuhunkin, koska me olemme yhteydessä toisiimme tai oikeastaan me olemme kaikki yhtä ja samaa.

Loppukevennyksenä voisin sanoa, että jos tästä osa tai kaikki meni yli hilseen, niin katsokaa James Cameronin Avatar. Siinä koko juttu on selitetty huomattavasti selkeämmin, hauskemmin ja viihteellisemmin. Voitte myös viettää päivän googlettaen, mutta jos taas haluatte edetä kaikkein pisimmän kaavan mukaan, niin etsikää käsiinne The Buddhist Catechism.

Comments are closed.