Alvablot -kuolleiden muistamisen juhla

Alvablot -kuolleiden muistamisen juhla

Sain kysymyksen, jossa toivottiin tarkempaa kuvausta alvablotista ja sen vietosta. Olen joskus kirjoittanut, että alvablotilla ei ole oikeastaan mitään tekemistä pyhäinpäivän eikä varsinkaan nykyisen Halloweenin kanssa, vaikka se ajallisesti ajoittuukin samoihin aikoihin.

Pyhäinpäivää eli se, jota aikaisemmin kutsuttiin pyhäinmiestenpäiväksi, vietetään Suomessa nykyään aina lauantaina, aikaisintaan 31. lokakuuta ja viimeistään 6. marraskuuta. Ennen vuotta 1774, jolloin Suomi oli vielä osa Ruotsia, se oli viikonpäivästä riippumatta aina 1. marraskuuta, mutta tuolloin se siirrettiin marraskuun ensimmäiseen sunnuntaihin. Lauantaina se on ollut Suomessa vuodesta 1955 lähtien. Samana lauantaina Suomessa katolinen kirkko viettää kaikkien poisnukkuneiden uskovien muistopäivää ja sitä seuraavana päivänä eli marraskuun ensimmäisenä sunnuntaina kaikkien pyhien juhlaa eli pyhäinpäivää. Espanjassa, Yhdysvalloissa, Filippiineillä ja latinalaisessa AmerikassaDía de los Muertostai Día de los Difuntos eli kuolleiden päivä on vainajien muistojuhla, jota vietetään 1.–2. marraskuuta. Juhla on erityisen merkittävä Meksikossa, jossa se on yleinen vapaapäivä. Synkästä juhlinnan aiheesta huolimatta se on iloinen, jopa riehakas juhla, joka tunnetaan maailmalla erityisesti niin sanotuista sokeri- eli calaverakalloistaan. Ortodoksien keskuudessa puolestaan kaikkien pyhien sunnuntaita vietetään ensimmäisenä sunnuntaina helluntain jälkeen. Vaikka marras­kuinen pyhäin­päivä ei kuulu ortodoksiseen juhla­kalenteriin, niin Suomen ortodoksinen kirkko viettää nykyään samana päivänä Karjalan pyhittäjäisien ja valistajien muisto­päivää.

Halloween puolestaan on anglosaksisissa maissa pyhäinpäivän aattona lokakuun viimeisenä päivänä 31.10. vietettävä juhlapäivä, alkuaan muinaisten kelttien talvikauden alkamisen päivä samhain, jolloin vainajahenkien uskottiin liikkuvan. Nimi on lyhenne englannin sanoista All Hallows’ Eve eli kaikkien pyhien aatto. Halloweenia on vietetty vanhastaan kelttiläisen perinteen vaikuttamissa anglosaksisissa maissa, kuten Englannissa, Skotlannissa ja Irlannissa. Yhdysvaltoihin juhlan toivat irlantilaiset ja skotlantilaiset siirtolaiset, ja se on Yhdysvalloissa joulun jälkeen suosituin juhla. Me täällä Suomessa tunnemme Halloweenin lähinnä sen amerikkalaisena versiona ja Halloween onkin täällä kenties yksi paheksutuimmista juhlista, johtuen juuri sen liittämisestä amerikkalaiseen kulutuskulttuuriin. Samhain, johon Halloween alun perin perustuu, on ikivanha maatalouskulttuuriin liittyvä pakanaperinne, jonka mukaan tämän maailman ja yliluonnollisen maailman väliset rajat katosivat luonnon kuihtuessa ja kuollessa, ja henget saattoivat yrittää houkutella ihmisiä tuonpuoleiseen. Sen vuoksi juhlan aikana poltettiin kokkotulia asutusten ympäristössä, koska tulien uskottiin antavan suojaa henkien hyökkäyksiä vastaan.

Meillä Suomessakin on perinteinen suomalainen syysjuhla, jonka juuret ovat eurooppalaisessa maatalouskulttuurissa. Sillä ei ole alkujaan ollut vakinaista kalenteriin sidottua ajankohtaa, vaan se määräytyi kulloisenkin vuoden syystoimien ja ilmeisesti myös kuunkierron mukaan. Kekrin aika alkaa Mikkelinpäivästä (29.9) ja jatkuu pyhäinpäivään, tosin sitä on vietetty myös talokohtaisesti ja riippuen siitä, milloin talo sai syystoimet suoritettua loppuun. Sana kekri tarkoitti kansankielessä viimeiseksi jäämistä tai jonkin päättymistä, ja kekri merkitsi myös vuoden vaihtumista maatalousyhteisössä ja siksi siihen liittyi usein myös erilaisten enteiden kuulustelua ja tulevaisuuden ennustamista. Kekri oli sadonkorjuun juhla ja karjamarkkinoiden aikaa, ja runsaalla ruoalla kestittäminen oli kekrinvietossa tärkeässä asemassa ja jota syömään kutsuttiin myös suvun vainajat. Aterian pääosassa olivat kekrilampaat, joita syötiin maanhaltijan kunniaksi. Se oli ilon juhla. Silloin laulettiin, leikittiin ja tanssittiin, mutta myöhemmin kekrin osuminen samaan ajankohtaan kirkolliseen pyhäinpäivän kanssa johti siihen, että se alettiin käsittää vain vainajien muisto­juhlaksi, jollainen se kuitenkaan, vastoin nykyisin yleistä luuloa, ei alun perin ollut. Siihen aikaan vainajat otettiin usein tärkeisiin juhliin mukaan, eikä kekri tai sadonkorjuujuhla ollut mikään poikkeus.

 

Kirkko ei hyväksynyt pakanalliseksi katsottua kekrin viettoa ja vuonna 1729 annettiin papistolle kehotus, että heidän piti pitää huolta siitä, että seurakuntalaiset luopuvat taikuudesta. Kielto oli niin ankara, että juhla painui lopulta melkein unholaan, kuten myös siihen kuuluneet vanhat laulut ja runot. Pakanat olivat kuitenkin yleensä hyvin kovapäisiä, eikä heihin kiellot kovin helposti tehonneet. Taipumisen sijasta he asettuivat vastahankaan ja kristinuskon levitessä lähetystyöntekijöitä kehotettiin yleisesti sulauttamaan kristittyjä tapoja pakanallisiin juhliin niiden kieltämisen sijasta. Ja esimerkiksi joulu, juhannus, pääsiäinen, vappu ja syysajan juhlat kokivat kaikki tällaisen sulauttamisen. Esimerkiksi samhain korvattiin kristinuskon marttyyreille omistetulla juhlalla ja Paavi Gregorius III siirsi aiemmin keväällä vietetyn Neitsyt Marian ja marttyyrien muistopäivän lokakuun 31. päiväksi 800-luvulla. Irlannissa tämä päivä sai siis nimen All Hallows’ Eve. Tämä keino ei kuitenkaan ole koskaan onnistunut viemään näiltä juhlilta niiden pakanallista pohjaa ja nykyään ihmiset alkavat taas kiinnostumaan niiden todellisesta alkuperästä ja merkityksestä.

Alvablotista noin historiallisessa mielessä kirjoitin enemmän täällä, mutta minulta toivottiin kirjoitusta siitä, miten itse koen alvablotin ja miten sitä juhlin. Pidän omat yksityiset asiani poissa täältä blogista ja alvablot on minulle juuri sellainen yksityinen asia, joten en lähde omaa juhlintaani avaamaan, mutta kerron, miten sitä yleisesti juhlitaan. Usein kuulee ihmeteltävän, että milloinkahan nyt sitten mitäkin juhlitaan ja varsinkin tuolla ameriikan mailla vietetään pakanallisia juhlia hyvin eri aikaan kuin meillä. Syynä siihen on osittain se, että ne yritetään ympätä samoihin aikoihin kuin nykyiset kristilliset juhlat, kuten juuri joulu tai pyhäinpäivä, mutta suurimmaksi osaksi syy on siinä, etteivät ihmiset ymmärräluonnonuskontojen tärkeintä asiaa eli kalenteria. Kalenteri ei luonnonuskovilla noudata juhlapyhien osalta gregoriaanista kalenteria, vaan ns. kuukalenteria. Vaikka kuunkierto liitetään nykyään nimenomaan pakanuuteen, niin kristittyjen pääsiäisen määrittelemiseenkin käytetään kuunkiertoa eli varhaiskristilliseltä ajalta periytyvän perussäännön mukaan pääsiäissunnuntai on kevätpäiväntasausta seuraavan täydenkuun jälkeisenä sunnuntaina ja näin päätettiin Nikaian kirkolliskokouksessa vuonna 325. Kuukalenteri on siis kuun vaiheisiin perustuva ajanlasku. Siinä kuukausi alkaa aina uudenkuun aikoihin ja kerron siitä enemmän tässä postauksessa. Luonnonuskovilla kuu määrittelee vuodenkierron ja juhlat ajoittuvat AINA kuuhun, eikä mihinkään muuhun. Jos muuta väittää, niin ei joko ole luonnonuskova, tai sitten ei tiedä mitä luonnonuskonto tarkoittaa. Alvablot ajoittuu aina ns. teurastuskuun täydenkuun aikaan. Teurastuskuu on siis lokakuu, tai siis noin suurin piirtein lokakuu, ja siitä alkaa vanhan skandinaavisen ajattelun mukaan talvikuukaudet.

Teurastuskuukauden täysikuu puolestaan osuu esimerkiksi tänä vuonna päivälle 24.10. Se on päivä, jolloin vietetään alvablottia. Sitä ei vietetä pyhäinpäivän tai Halloweenin yhteydessä tai silloin se ei ole alvablot. Itselleni tämä on hyvin tärkeä asia. Voin viettää Halloweenia ja erityisesti lapsiperheissä tai kaveriporukassa se on ihan mukava juhla, mutta sitä vietetään riehakkaasti toisin kuin alvablottia. Alvablot on hiljentymisen aikaa. Silloin kunnioitetaan esi-isiä ja kuolleita läheisiä. Verho kuolleiden ja elävien välillä on seitinohut ja heillä on mahdollisuus tulla tapaamaan omaisiaan ja läheisiään. Silloin pysähdytään oikeasti muistelemaan heitä, katsomaan kuvia sekä kertomaan muistoja ja tarinoita heidän elämästään. Jokainen edesmennyt saa osakseen oman muistelutuokionsa ja heidän kunniakseen katetaan pöytään lautaset, jotta he voivat osallistua muisteluun myös yhdessä ruokaillen. Kuolleet ovat sen illan mukana ja heitä kohdellaan sen mukaisesti, kunnioittaen ja kiitollisuudella. Siihen juhlaan ei kuulu kurpitsalyhdyt tai hullut/pelottavat naamamaskeeraukset, puhumattakaan tric or treat -tyylisistä kepposteluista, mutta siihen voi kuulua kynttilöiden viemistä omaisten haudalle tai vaikkapa omalle pihamaalle tai pellonlaitaan. Toki meilläkin Halloweenina löytyy ulkoportailta muutamakin jack o lantern ja sisältä luurankoja, hämähäkkejä, lepakoita ja kummituksia, mutta ei alvablotin aikaan. Kokisin sen epäkunnioittavana. Ymmärrän, että vaikkapa Meksikossa kunnioitetaan ja muistellaan omaisia eri tavalla, johtuen heidän kulttuuri- ja temperamenttieroistaan, mutta meillä täällä jäyhässä ja kylmässä pohjolassa ei vainajien muistelemiseen ole koskaan liittynyt karnevaalitunnelmaa. Ainakin omat esi-isäni todennäköisesti kieltäytyisivät osallistumasta, jos pöydillä olisi kirjavia sokerikalloja tai hämähäkinseittiä ja irtosormia. Tosin he varmasti jättäisivät tulematta myös silloin, jos vain surisimme heidän kuolemaansa. Ideana siis on kunnioittaa ja iloita heidän elämästään ja siitä, että saamme olla heidän jälkeläisiään, tavallaan tehdä yhden illan ajan heidän elämänsä taas näkyväksi ja merkittäväksi.

Suurin osa alvablottia viettävistä tekee jonkinlaisen alttarin, johon tulee kuolleiden läheisten kuvia tai muita heistä muistuttavia esineitä, kynttilöitä ja kenties myös jumaluuksien patsaita. Kuolleiden muistamisen lisäksi alvablot on myös se hetki, jolloin alkaa Odinin aika. Hänen suurin juhlansa ajoittuu juleen, mutta se alkaa alvablotista, joten hyvin monilla saattaa olla alttarillaan myös Odinin patsas. Tosin tiedän paljon ihmisiä, jotka jättävät jumaluudet kokonaan pois tästä nimenomaisesta juhlasta ja alttarilta. Jokainen tekee alvablotista itsensä näköisen, mutta koska olen hieman (heh) taipuvainen fundamentalismiin, niin suosittelisin kuitenkin miettimään, että onko alvablotin yhdistäminen johonkin muuhun juhlaan sittenkin joku muu juhla?

 

 

 

 

Comments are closed.