Aasauskon jumalat arjessa

Aasauskon jumalat arjessa

Aasausko on luonteeltaan voimakkaan polyteistinen. Myytit ovat tarinoita näistä jumalista, mutta niitä ei oleta kirjaimellisesti historiallisina kertomuksina ihmismäisistä jumalolennoista. Aasauskon jumalat ovat kuitenkin täysin todellisia, vaikkakaan eivät useimpien mielestä sellaisia ihmismuotoisia, joista tarinat kertovat. Kuten muissakin maailman uskonnoissa, tärkeää on löytää yhteyden tunne näihin jumaliin. Aasauskossa tämä löytyy muun muassa luonnon kautta; toimimalla harmoniassa luonnon kanssa toimitaan samalla yhteistyössä jumalten kanssa.

Osa ihmettelee, miksi ei voisi tyytyä vain yhteen jumalaan. Vastaus on oikeastaan hyvin helppo. Luonnossa törmäämme erilaisiin voimiin, raskaisiin uurteisiin kallioihin, kevyesti leikittelevään puroon, jylhään tammeen. Törmäämme valoon ja pimeään, voimme seurata vuoden kiertoa ja aamun muuttumista illaksi. Myös ihmisessä itsessään on monta eri vivahdetta, jokaisesta löytyy surua, vihaa, mutta myös iloa, ihmetystä ja rakkautta. Ihmisen kasvu ja henkinen kehitys vaatii juuri sen moni-ilmeisyyden näkemisen itsessään ja koko ympäröivässä maailmassa. Jumalat ilmentävät juuri tätä moni-ilmeisyyttä kaikessa. Merellä on omat jumalansa ja pelloilla taas omansa. Ukkosella on oma jumalansa ja auringolla omansa. Elämällä ja kuolemalla, luonnon ja sielun eri vivahteilla on omat voimansa. Kovin tiukkaa rajanvetoa ei kuitenkaan eri jumalien välille voi vetää, koska vaikka jokaisella jumalalla on omat erityispiirteensä, niin kuitenkin jokainen jumala on oma ainutlaatuinen osansa suurempaa kokonaisuutta. 

Aasauskoiset tietävät kääntyessään jumalankuviensa puoleen, että kuvat ovat symboleita, eivät todellisia jumalankuvia. Kuvat symboloivat niitä voimia, joita on luonnossa, yhteiskunnassa ja jokaisen ihmisen sisällä. Kuvat ja patsaat esittävät jumalien ulkokuorta, jonka kautta päästään lähemmäksi jumalien sisäistä puolta. Jumalankuvat Freistä ja Freijasta on yhdistetty ominaisuuksiin kuten rauha ihmisten välillä ja rauha ihmisen sielussa, hyvinvointiin, rakkauteen ja erotiikkaan, hedelmällisyyteen ja hyviin satoihin. Tarjotessamme uhrin ja lahjoja näille jumalille niin haluamme juuri näitä asioita elämäämme. Freitä pyydetään usein mukaan, kun lähdetään ensitreffeille, koska hän antaa meille rauhaa, luovuutta ja rohkeutta rakkauteen. Freijaa pyydetään apuun, kun toivotaan vaikkapa perheenlisäystä. Thor yhdistetään vahvuuteen ja varjelukseen sekä voimaan ja energiaan. Thoria pyydetään usein juuri rinnalle, kun tarvitsemme turvaa tai tunnemme olomme epävarmaksi uuden haasteen edessä. Tyr puolestaan on jumala, joka kannattaa kutsua mukaan, kun joudutaan tilanteeseen, jossa meitä tutkitaan tai kuulustellaan, koska hän antaa rohkeutta olla totuudenmukainen ja oikeudenmukainen. Tyrin rinnalla ihminen saa uskoa siihen, että oikeus voittaa. Odin yhdistetään suunnattomaan ja perimmäiseen viisauteen ja etsintään. Syvemmän tietouden ja viisauden etsiminen onkin olennaista aasauskossa. Sillä tarkoitetaan kykyä nähdä kaiken ilmeisen ja salatun taakse. Se tarkoittaa myös asioiden näkemistä tietystä perspektiivistä. Sitä, että näkee asioiden synnyn ja sen, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kaikkia näitä ominaisuuksia Odin ilmentää. Odinia kutsutaan silloin, kun tarvitaan voimia etsiä viisautta ja tietoa tai tarvitaan rohkeutta ylittää itsensä. Kaikki nämä jumalat, Frei, Freija, Thor, Odin yms. opettavat meille, että he edustavat yhdessä kokonaisuutta ja tasapainoa. Rakkautta, voimaa ja viisautta. Thor edustaa voiman lisäksi myös sadetta, joka tuo sadon pelloille sekä joskus ajattelemattomatonta äkkipikaisuutta, Freija puolestaan ei ole vain rakkauden jumalatar vaan myös sodan jumalatar ja väkevä noita. Tärkeintä on, että jokainen osa täydentää toistaan, jos osa otetaan pois, niin siitä seuraa ongelmia. Eddassa kerrotaan miten Frei rakastuu silmittömästi Gerdiin ja riutuu rakkaudessaan niin, että hän päätyy vuoteenomaksi. Hän on valmis antamaan kaikki aseensa, ja jopa kaikkien jumalien omaisuuden saadakseen Gerdin rakkauden. Kenties runon tarkoituksena on opettaa meille, että rakkaus ilman rohkeutta muuttuu avuttomaksi ja rakkaus ilman viisautta taas sokeaksi. Toinen esimerkki tästä osien tasapainosta löytyy runosta, jossa Thor lähtee äkkipikaistuksissaan kalastamaan maailmankäärmettä. Thorilta puuttuu viisaus ja ymmärrys siitä, että käärmettä tarvitaan koko maailmankaikkeuden ylläpidossa. Onneksi Thor ei saa käärmettä pyydystettyä. Runon opetus on juuri siinä, että jos voimasta puuttuu viisaus, niin toiminnasta tulee helposti lyhytnäköistä ja usein väärään kohteeseen kohdistuvaa. Saagoista löytyy myös lukuisia kertomuksia, joissa Odin tekee lähes hiuksia nostattavia hirveyksiä saavuttaakseen tavoitteensa. Odinin suurimpana tavoitteena on valmistella maailmankaikkeus Ragnarökiä varten, ja siinä ei aina pienen ihmisen hyvinvointi paljoa paina. Tämä kertoo pelottavasti sen, miten viisaus puolestaan ilman rakkautta ja välittämistä taas muuttuu helposti säälimättömyydeksi. 

Eddan runot ja eri saagat eivät siis tuo jumaluuksista vain positiivisia piirteitä esille, vaan myös negatiivisia ja pimeitä puolia. Saagojen perimmäisenä tarkoituksena onkin tällä tavalla juuri tuoda esille se tosiasia, että kaikki ominaisuudet voivat vääristyä ja muuttua vaarallisiksi, jos ne eivät ole tasapainossa. Saagojen kertomukset ja niihin perehtyminen voivatkin toimia oman itsetuntemuksemme lisääjinä ja opettaa jotakin omista valoisista ja ei aina niin valoisista ominaisuuksistamme.  Aasauskoa on usein kuvattu alkukantaiseksi uskonnoksi, jossa palvotaan puisia jumalten kuvia. Se mitä taas ei kerrota, on se syvempi näkökulma, ja monimutkainen kosmologia, joka löytyy näiden kuvien takaa. Jumalkuvat toimivat inhimillisyyden ihanteen –rakkaus, voima ja viisaus– muistuttajina ja kertovat, että näiden tasapainon ymmärtäminen on se matka, joka ihmisen on tehtävä tullakseen kokonaisiksi ihmisiksi.

Vaikka jumalat koetaan aasauskossa usein nimenomaan symbolisina tiennäyttäjinä niin heidät koetaan myös tavallaan mitä todellisimpina hahmoina. Jumalat ovat kulkeneet ihmisten kanssa aikojen alusta asti ja me muokkaamme heitä yhtä paljon kuin he meitä. Jumalan kohtaaminen on tärkein asia useissa uskonnoissa. Kristittyjen jumala näyttäytyy Jeesuksen kautta, hindujen jumala Vishnun, Kalin tai Shivan kautta ja Moosekselle jumala näyttäytyi palavana pensaana sekä osalle jumala näyttäytyy suurena Äiti Maana tuulen kuiskauksissa puiden oksissa, sään muutoksissa jne. Meille pohjoisille pakanoille on luonnollista kääntyä aasojen ja vaanien, mutta myös muiden luonnonhenkien ja olentojen puoleen. Itse keskustelen jumalien ja jumalattarien kanssa joskus päivittäin. Joskus kohtaaminen tapahtuu vapaaehtoisesti omasta selkeästä pyynnöstä esimerkiksi shamanistisen rumpumatkan tai muun vastaavan avulla. Joskus taas kohtaaminen tapahtuu tavallisella metsäretkellä tai kahvia juodessa keittiössä. Kohtaaminen voi tapahtua myös tahtomattani. Tämän voi aiheuttaa onnettomuus, katastrofi, kuolemanvaara, vakava masennus tai jonkinlainen traumaattinen tilanne. Jumalat kuulevat silloinkin, kun eivät heti vastaa. Odin esimerkiksi on tiukka opettaja ja hänen vastaustaan saa odottaa joskus kauankin, mutta aina vastaus on hyvin viisas ja inspiroiva ja haastaa ihmisen miettimään.

Aasauskoiset kokevat myös luonnonhenget ja muut olennot todellisina. Blottien ja lahjojen antamisen kautta aasauskoiset saavat yhteyden näihin olentoihin. Aasaukoiset viihtyvät usein hyvin luonnossa, ja siellä he kokevatkin jumaluudet ja muut henget selkeimmin. Osa kertoo kuulevansa metsässä kulkiessaan huilunsoittoa tai kulkusten kilinää, ja he kokevat äänien olevan luonnonhenkien tms. tuottamia. Vielä muutama sukupolvi takaperin tällaisia kokemuksia ei pidetty mitenkään omituisina, vaan ajateltiin ihmisen kohdanneen metsämatkallaan näkymättömissä pysyviä metsänhenkiä. Siihen aikaan ajateltiin, että maailma oli useiden erilaisten olentojen asuttama ja oli ihan luonnollista ajoittain törmätä näihin olentoihin. Aasauskoiset ajattelevat näin vielä tänäkin päivänä. Nykyään tiede sanoo, että luonnonhenget ovat keksittyjä, tai jopa hallusinaatioita. Tiede on tuonut meille valtavasti arvokasta tietoa, mutta samalla se on vienyt meiltä jotakin olennaista. Pyrkiessämme niin kovasti analysoimaan ja mittaamaan kaikkea, olemme kadottaneet kyvyn nähdä mitään myyttistä, mystistä tai taianomaista.

Comments are closed.